AlbertoKorda-Miliciana-1962
Miliciana (Kuuba, Alberto Korda, 1962)

Pasifismi nousi taas etualalle kommunistien keskuudessa Tiedonantaja-festivaaleilla. SKP:n puheenjohtaja J-P. Väisänen käytti oman puheenvuoronsa väittämällä että ”työn ja pääoman ristiriitaa ei ratkaista aseilla”. Työn ja pääoman ristiriita ratkaistaan työväen vallalla, tuotantovälineiden yksityisen omistamisen lopettamisella sekä luokkayhteiskunnan romahtamisella. Tähän päämäärään asti taistelun muotoja on monenlaisia. Prosessi on aina väkivaltainen siinä mielessä, että kaksi luokkaa taistelee toisiaan vastaan, kunnes toinen niistä voittaa. Olisi yhtä väärin vedota, että työn ja pääoman ristiriita ratkaistaan vain aseilla kuin että se ratkaistaan kaikkialla ja aina ilman aseita. Joustavuus on avainsana tässä kysymyksessä. Valitettavasti, monta kertaa ja monissa paikoissa työläisten ja sorrettujen on ollut pakko taistella Kalashnikov-kivääri käsissä omien etujensa puolesta. Me emme voi saarnata heille, että pasifismin pitäisi olla korkein arvo. Kommunistisen puolueen on oltava valmiina käyttämään monenlaisia taistelutapoja työläisten kamppailussa, ei pelkästään jotta saavutetaan ”taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia parannuksia työväenluokan asemaan”, vaan jotta koko yhteiskunnan rakenne voidaan mullistaa.

Tietoisuus omasta asemasta yhteiskunnallisessa rakenteessa ei riitä, ellei olla valmiita taistelemaan yhteiskunnan muuttamiseksi käyttämällä monipuolisesti monenlaisia välineitä. Tieto ilman taistelua ei ole tarpeeksi, kuten ei myöskään taistelu ilman tietoa. Me emme voi ennakoida pitkänjänteisesti miten taistelemme muuttamisen saavuttamiseksi, jos analysoimme realiteettia tieteellisestä näkökulmasta, ei moralistisesta. Marx, Engels ja Lenin näkivät valtiolliset struktuurit luokan alistamisen välineinä. Marx ja Engels huomasivat Pariisin kommuunin tappion jälkeen, että vallankumouksellinen proletariaatti ei voi ottaa käyttöön entistä porvarivaltiota siinä muodossa kuin se on ollut ennestään olemassa. Valtion rakenteet täytyy mullistaa kokonaan, jotta työväen valtio on täysin erilainen kuin edesmennyt porvarivaltio. Silti, Marx ja Engels näkivät sosialistisenkin valtion edelleen tukahduttavana koneena, vaikkakin sisäistä ja kansainvälistä porvaristoa vastaan. Valtio on ainoa sopiva väline, jolla proletariaatti pystyy organisoimaan tuotantoa ja varallisuuden jakoa sekä yhteiskunnallista elämää yleisesti sanoen, ennen kuin kansalaisyhteiskunnan (käytän tässä Antonio Gramscin konseptia) on mahdollista ottaa tämä vastuu itselleen. Vain kommunistisessa yhteiskunnassa tämä toteutuu, eikä valtiota enää tarvita tukahduttamisen välineenä. Niin kauan kun yhteiskunnallinen työnjako on voimassa, on vielä luokkia ja ristiriitoja, ja näin ollen työläisten täytyy käyttää valtiollista voimaa vihollisia vastaan. On kiinnostavaa, että Väisänen korosti Venezuelan tapausta puheenvuorossaan. On kuitenkin huomattava, että ilman armeijan ja kansanmilitioiden tukea, eli ilman aseita, bolivaarinen vallankumous olisi voitettu kauan sitten. Ilman armeijaa, kansanmilitioita ja niiden aseita, Maduro olisi jo ollut toinen Allende.

 

(Julkaistu Tiedonantaja-lehdessä, 13.10.2017)

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s