Puheenvuoro SKP:n Keskuskomitean kokouksessa
Turku, 19.11.2017

Suomi pois Natosta ja Nato pois Suomesta!

23845093_10214761280336054_74100599_n

Helsingin Sanomien gallupin mukaan 59 prosenttia suomalaisista vastustaa Suomen liittymistä Natoon. Puolustusliittoon liittymistä kannattaa 22 prosenttia. Tämä osoittaa, että huolimatta jatkuvasta oikeistopropagandasta ja pelonlietsonnasta, etenkin Venäjän kohtaan, suurin osa suomalaisista ei halua sitoa Suomea Natoon ja näin arvostaa maamme puolueettomuutta ulko- ja puolustuskysymyksissä. Gallup näyttää myös että Natoon liittymisen kannatus on erityisen vahvaa Kokoomuksen kannattajien keskuudessa (45 prosenttia), johtajien tai ylempien toimihenkilöiden joukossa (noin 34 prosenttia) ja yrittäjien keskuudessa (noin 35 prosenttia). Tämä osoittaa että Natoon liittymisen kannatuksella on selkeä poliittinen ja luokkaperusteinen pohja: Suomen viemistä Natoon puolustaa etenkin oikeisto ja porvaristo.

Puolustusministeri Jussi Niinistö on jo ilmoittanut että Suomi järjestää aikaisintaan vuonna 2020 jättisotaharjoituksen Ruotsin, Yhdysvaltojen ja muiden maiden kanssa. Harjoituksen esikuva on Ruotsissa hiljattain järjestetty Aurora-sotaharjoitus, johon osallistui noin 20000 sotilasta Ruotsista ja muista maista. Sinisten oma sotahullu Niinistö on jopa kutsunut Yhdysvallat mukaan harjoitukseen, ilman presidentin, hallituksen, tai eduskunnan lupaa. Jos sotahullu Jussi ei kutsuisi Yhdysvaltoja mukaan, niin Yhdysvallat varmasti kutsuisi itse itsensä, kuten se on jo tehnyt aiemminkin. Tällaista on Sinisten ”isänmaallisuus”. Oikeisto pyrkii edelleen käytännössä (jollei muodollisesti) solmimaan Suomen Natoon, jotta tulevaisuudessa voidaan esittää kansalle Suomen Nato-jäsenyys jo toteutuneena, de facto tosiasiana. Näin Suomi solmitaan Natoon, kansan vastustuksesta huolimatta. Sotahullu Niinistö on myös innostunut lähettämään enemmän sotilaita Afganistaniin ja osallistumaan Naton ajamaan ”asevapaaliikkuvuus”-hankkeeseen Euroopassa. Samalla kun suljetaan pakolaiset pois Euroopasta muurien ja aitojen taakse, pakolaisuutta tuottavat aseet voivat liikkua vapaasti Euroopassa.

Suomen hallituksen kumartumista Naton edessä osoittaa myös hallituksen kieltäytyminen allekirjoittamasta YK:n ydinasekieltosopimusta, jonka jo 129 maata ovat allekirjoittaneet. Yhdysvaltojen uhkaus Ruotsin hallitukselle, kun Ruotsi aikoi allekirjoittaa sopimuksen, näyttää selvästi että sopimus ei ole merkityksetön kuten Suomen hallitus väittää, ja että se toimii vähintäänkin vakavana painotuksena ydinasevaltioille. SKP sanoo selvästi että Suomen on allekirjoitettava YK:n ydinasekieltosopimus, ja että Suomen on pysyttävä poissa Natosta sekä Naton poissa Suomesta!

Rikkaiden (vero)paratiisi on köyhien helvetti

paradisepapers-740x419

Kaksi vuotta Panaman papereiden skandaalin jälkeen, taas ilmestyy uusi veroparatiiseihin liittyvien asiakirjojen massavuoto. Saksalaissanomalehti Süddeutsche Zeitungin saamista kahden offshore-asioihin erikoistuneen asianajotoimiston sekä eri veroparatiisivaltioiden asiakirjoista ilmenee, miten kuninkaalliset, poliitikot, julkkikset, miljonäärit, suurkonsernit ja muut ökyrikkaat käyttävät näiden toimistojen palveluita biljoonia piilotteluun lukuisissa veroparatiiseissa; näin ne kiertävät verotusta. Ökyrikkaiden paratiisiomaisuus on kokonaisuudessaan noin 7,9 biljoonaa euroa. Tämä summa on yhtä kuin 37 kertaa viime vuoden Suomen bruttokansantuote.

Veroparatiisit, kuten myös nykymaailman varallisuuden keskittyminen muutamiin käsiin, eivät ole mitään uutta. Panaman paperit antoivat jo konkreettisen idean siitä miten koko maailman suurporvaristo kasaa rahoja verottomiin rahastoihin. Veronkierto, korruptio, valtava varallisuuden kasaantuminen ja keskittyminen, kasvava epätasa-arvo, miljardien ihmisten tuomio kurjuuteen jotta kourallinen ökyrikkaita voi nauttia hurjaa ylellistä elämää; nämä eivät ole kapitalismin sivuvaikutuksia, joita ilman kapitalistinen järjestelmä olisi ihannetalousjärjestelmä. Nämä ovat kapitalismin rakenteellisia elementtejä ja välttämättömiä seurauksia globaalista kapitalistisesta talousrakenteesta. Ei ole koskaan ollut globaalia kapitalismia ilman näitä ongelmia, ja nykyajan poliittistaloudelliset taipumukset antavat ymmärtää, että syvemmät ihmiskunnan ongelmat tulevat vielä syventymään entisestään. Siksi sosialistinen ja kommunistinen poliittinen ohjelma on tärkeämpi nyt kuin koskaan historiassa. Vain kommunistit asettavat tavoitteekseen mullistaa koko tuotantojärjestelmän, eli muuttaa täysin tavan miten yhteiskunnallista varallisuutta tuotetaan ja jaetaan.

Solidaarisuus Katalonialle!

catalunya

Poliittinen kriisi Kataloniassa jatkuu edelleen. Kansallisen puolueen (PP) johtama Espanjan keskushallitus vastaa itsenäistymispyrkimyksiin edelleen tukahduttamisella. Katalonialle tyrkytettiin Espanjan perustuslain artiklaa 155, joka kumosi Katalonian itsehallinto-oikeudet. Samalla pidätettiin Katalonian hallituksen ja eduskunnan jäseniä. Tähän joukkoon kuului toveri Josep Lluis Nuet, Comunistes de Catalunya-puolueen pääsihteeri ja Katalonian Yhdistyneen vasemmiston koordinaattori. Kommunistinen liike on jakautunut Katalonian kysymyksessä. Espanjan kommunistinen puolue PCE asettuu itsenäistymistä vastaan. Katalonian suurin kommunistinen puolue Comunistes de Catalunya toisaalta puolustaa Katalonian itsenäistymistä, mikä tulee hahmottaa spesifisenä prosessina osana polkua kohti koko Espanjan federaalista tasavaltaa. Molemmat PCE ja Comunistes de Catalunya ovat Esquerra Unida i Alternativan, eli Katalonian Yhdistyneen vasemmiston, jäsenjärjestöjä.

Omasta puolestani, sanon suoraan että itsenäistä ja tasavaltaista Kataloniaa on kannatettava, ja itsenäisyys on nähtävä yhtenä askeleena Espanjan kolmatta tasavaltaa kohti. Kansallis- ja yhteiskuntakysymyksien punominen toisiinsa, ja tämän ilmiön monitahoinen dialektiikka vaativat monarkian hajoamista ennen tasavaltalaista yhdistämistä. Marxilais-leniniläisen ajattelun mukaan, luokkakysymys kärjistyy sorrettujen kansallisuuksien keskuudessa vasta kun kansallisuuskysymys on ratkaistu. Tietyissä tilanteissa, jälkimmäinen kysymys on ratkaistavissa ainoastaan valtiollisella itsenäistymisellä. Tämä käsite on vahvasti esillä esimerkiksi kaikissa Marxin ja Engelsin kirjoituksissa Puolasta tai Leninin kannanotoissa kansallisuuskysymyksistä.

Erimielisyyksistä huolimatta, kommunistien keskuudessa on kuitenkin yhteisymmärrystä muutamista asioista: yhtäältä, Espanjan valtion tukahduttava toiminta on lopetettava ja asiallinen neuvottelu Espanjan ja Katalonian hallitusten välillä on käynnistettävä; toisaalta, Espanjan perustuslakia on muutettava niin että sitovan kansanäänestys Katalonian itsenäistymisestä on juridisesti validi. Lisäksi, Espanjan valtion tulee tunnustaa joulukuun puolivälin vaalien tulokset myös, jos itsenäisyysmieliset puolueet voittavat, mikä on hyvin todennäköistä. SKP:n tulee seistä näiden vaatimuksien takana!

Sote-sotku roskakoriin!

Stethoscope and cash money

Hallitus julkaisi uuden sote-uudistusesityksen, edellisen perustuslakivaliokunnan kumoamisen jälkeen. Pähkinänkuoressa, hallituksen esittämä vaihtoehto on täysin samanlainen kuin edellinen, vaikka ei ole enää yhtiöittämispakkoa. Hallituksen uudet linjaukset vähentävät sosiaalipalveluja sote-keskuksissa entisestään. Keskuksiin jää vain sosiaalihuollon ohjausta ja neuvontaa, eli sosiaalipuoli katoaa sote-keskuksista ja niitä tulee käytännössä terveyskeskuksia. Poisjättämisen syy on se, että sosiaalipalvelut edellyttävät viranomaispäätöksiä. Niiden tekemistä ei voi antaa yrityksen tehtäväksi. Eli, hallituksen tärkein tavoite, nimittäin siirtää sote-palvelujen vastuuta yksityisille yhtiöille ja muuttaa sote-palvelut yksityisten voiton lähteiksi, on ristiriidassa heti alusta lähtien palvelujen integraation ja toimivuuden kannalta. Yhtiöittämistavoitteesta luopumisesta huolimatta, asiakassetelin käyttö tarkoittaa palvelujen yksityistämisen syventämistä.

Tämä sote-uudistuksen malli tarkoittaa edelleen lähinnä koko sote-palvelujen verkon yksityistämistä. Se ei ole mitään muuta kuin miljardien euron lahja Suomen hallitukselta terveydenhoitoyrityksille. Tämä tarkoittaa sitä, että keskimääräisen työläisen pitäisi rahoittaa verojensa ja suorien maksujensa kautta paitsi yhteiskunnan välttämättömiä palveluita, mutta myös niiden kapitalistien voitot, jotka tienavat rahaa ihmisten perustarpeilla. Julkiselle sektorille asetettujen julmien leikkausten vuoksi ei ole ihme, että suuret yksityiset sote-yhtiöt ovat askeleen edellä markkinakilpailussa julkisten toimijoiden kanssa. Jos valtion tulee vielä rahoittaa yksityisten yritysten voitot, yhä vähemmän resursseja kohdennetaan julkisiin terveydenhuoltoyksiköihin. Jälkimmäiset ovat epäedullisessa asemassa markkinoilla eivätkä pysty tarjoamaan laadukasta hoitoa.

Uudistus merkitsee yksityisen terveydenhuoltobisneksen rahanpesua ja julkisten sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen täydellistä romahduttamista. Terveydenhuollon kauppiailla on täydelliset olosuhteet kaikenlaisille petoksille ja keinottelulle julkisilla varoilla. Ei ole varmasti sattumaa, että lukuisat Kokoomuksen avainhenkilöt hätäisesti poistuvat poliittisesta toiminnasta, jotta he voisivat ryhtyä toimiin yksityisissä terveydenhuollon yrityksissä heti, kun uudistus oli käynnissä.

Uudistuksen perusteeksi julistetut tavoitteet ovat käyttäjien vaikutusmahdollisuuksien lisääminen sote-palvelujen kehittämisessä; hoitoon pääsyn nopeuttaminen; palvelujen laadun ja tasapuolisen saatavuuden parantaminen; sekä kustannusten vähentäminen. On vaikea kuvitella, miten käyttäjät vaikuttaisivat palvelujen tarjoamiseen silloin, kun palveluntuottajat ovat yksityisiä, yhtiöoikeuden suojaamia yrityksiä. Demokraattista julkista valvontaa ei ole olemassa tämän mallin mukaan. Siellä missä markkinat hallitsevat, ei ole demokratiaa. Ei ole myöskään avoimuutta. Meillä on jo käsitys terveydenhuollon suuryhtiöiden etiikasta avoimuuden suhteen.  Kolme vuotta sitten nähtiin, kuinka useimmat terveydenhuollon suuryritykset käyttävät aggressiivista “verosuunnittelua” (sopiva veropetos-eufemismi) maksaakseen vain 4,6 prosenttia tuloistaan, kun yhteisövero on Suomessa 20 prosenttia.

Ruotsissa tämä malli osoittautui erittäin kalliiksi, ja alan julkisten menojen kasvu nousi joskus useisiin satoihin prosentteihin. Laatutaso ja palveluiden nopea saatavuus ovat täysin riippuvaisia ajankohtaisesta ​​markkinatilanteesta ja kannattavuusstrategioista. Yritykset todennäköisesti kilpailisivat lisäämällä tuottavuutta, eli alentamalla hyödykkeiden yksilöllistä arvoa. Tämä merkitsee tuotantokustannusten alentamista, mitä tavoitellaan muun muassa palkkoja pienentämällä ja henkilöstöä kuormittamalla. Palvelun laatu heikkenisi, kuten myös Ruotsissa todettiin. Toinen kysymys liittyy palveluketjun hajanaisuuteen. Julkisten palveluntuottajien koordinoidun verkon sijaan, palveluketju pirstotaan lukuisiin yhtiöoikeuden suojaamiin yksityisyrityksiin. Jokaisella yrityksellä on omat erityiset tavoitteensa ja etunsa sekä omat tietokantansa. Tämä tekee palvelujen toiminnallisen integroinnin lähes mahdottomaksi. Julkinen seuranta olisi, jos ei täysin suoranaisesti epäkäytännöllistä, ainakin erittäin byrokraattista ja kallista. Hallituksen asiakassuunnitelmaehdotus ei ratkaise ongelmaa.

Tämän mallin mukaan sote-palvelujen tarjontaa määrää kysyntä yhteiskunnallisten tarpeiden sijasta. Tämän seurauksena, palveluntuottajat pyrkivät sijoittamaan liiketoimintaansa alueille, joilla kysyntä on korkea. Nämä ovat yleensä keski- ja ylemmän luokan asuinalueita, joissa asuu terveystietoisempia ja terveempiä ihmisiä. Näillä alueilla yritykset nostaisivat voittoastettaan lisäämällä kokonaismyyntimäärää, tai jos yritys luottaa mieluummin julkiseen rahoitukseen, varmistamalla mahdollisimman paljon (mieluiten terveitä) rekisteröityneitä asiakkaita. Tämä voidaan saavuttaa perustamalla yksiköitä sosioekonomisesti paremmin toimeentuleville kaupunkialueille, joilla on hyvä kansanterveys, jolloin hoitokustannukset ovat yleensä halvemmat. Terveydenhuoltokauppiaiden ihanteellinen elinympäristö on porvarillinen naapurusto täynnä luulosairaita.

Tämä malli pahentaa epätasa-arvoa sosiaali- ja terveydenhuollon saatavuudessa. Näin tapahtui juuri Ruotsissa. Todellisuudessa vain suomalaisen yhteiskunnan ylemmät kerrokset hyötyisivät “valinnanvapaudesta”. Perustarpeiden, kuten terveydenhuollon, kaupallinen hyödyntäminen johtaa paitsi yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen myös alueelliseen epätasa-arvoon. On melko selvää, että sijoittajat todennäköisemmin sijoittavat toimintaansa tiheään asutuille alueille. Näin ollen, esimerkkisi pohjoisessa haja-asutusalueilla asuvat ihmiset eivät hyödy terveydenhuollon perustuslaillisesta oikeudesta samalla tavalla kuin heidän maanmiehensä Helsingissä.

Tätä hanketta on tulkittava kapitalismin nykyvaiheen valossa, kun pääoma etsii uusia markkinoita vastauksena voitonasteen laskuun 1970-luvun puolivälistä alkaen. Markkinoiden laajentaminen alueille, joita se ei aiemmin hallinnut – kun kaupallistetaan yhä enemmän ihmisten tarpeita, kuten koulutusta, terveydenhuoltoa jne. – kiihtyi erityisesti 1980-luvulta lähtien ja se on tullut tunnetuksi uusliberalismina. Tämän ilmiön ideologinen ilmentymä on fanaattinen usko ihmisten tarpeet täyttävien markkinoiden yliluonnollisiin voimiin. Myös aloilla, joilla ihmisten toimintaa ja tarpeita ei ole vielä kaupallistettu, uskotaan, että markkinalogiikan mukainen hallinta on tehokkaampaa. Tämä suuntaus on tullut esimerkiksi yliopistoihin ja kuntiin. Todellisuus on osoittanut tämän mallin olevan täysin irrationaalinen. Menoja ei vähennetä; palvelujen laatu heikkenee ja työntekijät ylikuormittuvat ilman tuottavuuden paranemista.

Uusliberalistisesta näkökulmasta ”valinnanvapaus” on kykyä ostaa hyödyke useammalta kuin yhdeltä tuottajalta. Demokraattisesta ja sosialistisesta näkökulmasta valinnanvapaus merkitsee kansan osallistumista palvelujen tuottamiseen ja tarjoamiseen, eli kansan mahdollisuutta määrätä palvelujen laatu ja sisältö. Tämä voidaan toteuttaa julkisten palvelujen hallinnoinnin kollektivisoinnin ja demokratisoinnin kautta. Esimerkiksi miksi ei oteta käyttöön sote-yksikköihin uusia hallintojärjestelmiä, joissa päätöksenteko on työntekijöiden, käyttäjien ja teknisen hallinnon muodostavien organismien käsissä? Näin meillä olisi todellinen valinnanvapaus, ei uusliberalistisen käsityksen kaltainen farssi. Markkinat vahvistavat ja uudelleentuottavat yhteiskunnallisia hierarkioita ja vallan suhteita, mikä on erityisen haitallista keskeisillä aloilla, kuten terveydenhuollossa. Markkinoiden lyhytnäköisyyden sijaan tarvitsemme järkevää, julkista ja demokraattista suunnittelua yhteiskunnallisten tarpeiden mukaisten sote-huoltopalvelujen tuottamiseksi ja tarjoamiseksi. SKP:n ehdottama sote-peruspalvelujen säilyttäminen kunnilla ja erikoishoitopalveluiden keskittäminen maakunnille on hyvä askel tätä laajempaa päämäärää kohti.

Ay-liikkeen on radikalisoituva!

fist ay-liike

Ennustimme jo kesällä että taisteleva syksy on tulossa työmarkkinoille, kun koittaa aika taistella talouskasvun hedelmien puolesta ja saada kunnollisia palkkakorotuksia työläisille. Jo silloinkin pelkäsimme että ay-liikkeen johto ei olisi tehtävän tasalla. Valitettavasti, meidän pelkomme oli hyvin perusteltu. Teollisuusliitto on antautunut ja hyväksynyt alan työnantajien ehdottamat surkeat palkankorotukset. Samalla se ohitti Sähköliiton ja sisällytti teollisuuden alan sähköasentajien työehdot omaan sopimukseensa, kun ennen sähköasentajilla oli oma sopimus. Sähköliitto vielä valmistautui työtaisteluun, mutta lopuksi antautui työnantajien edessä. Työnantajat aikovat laajentaa Teollisuusliiton hyväksymän mallin muille aloille. Esimerkiksi Kemian liitto on jo allekirjoittanut samanlaisen sopimuksen. Ay-johtomme laadun osoittaa se, että Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto piti 1,1 prosentin palkankorotusta vuodelle 2018 ja 0,9 prosentin korotusta vuodelle 2019 riittävänä teollisuusalan duunareille, mutta ryhtyi ”neuvottelemaan” 60 prosentin palkankorotusta itselleen.

Nykyisen ay-liikkeen johdon johtamiskäytäntö perustuu edelleen toisen maailmansodan jälkeiseen niin sanottuun yhteiskuntasopimukseen, joka ilmestyi kapitalismin taloudellisen kukoistuksen yhteydessä. Tämän johtamismuodon mukaan, parannuksia työväenluokalle saavutetaan maltillisella ja rauhanomaisella neuvottelulla. Kapitalismi on kasvussa ja se kantaa hedelmiä kaikille. Uusliberalismin ja etenkin nykyisen talouskriisin vuoksi tämä johtamiskäytäntö on vanhentunut. Kapitalismi elää rakenteellisessa kriisissä ja tarvitaan taisteleva ay-liike, joka puolustaa työväen etuja kun talous on taantumassa ja taistelee rohkeasti parannuksista kun talous on maltillisesti nousussa kuten nyt. Siksi meidän kommunistien on oltava aktiivisia ja yhtenäisiä ay-liikkeessä ja muissa joukkoliikkeissä ja näin yrittää suunnata liikkeitä taistelevaan ja radikaaliin suuntaan!

Tiago Silva
SKP:n Turun piirijärjestön puheenjohtaja

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s