Työ on mitä sopivin teema uudistetun Tiedonantajan ensimmäiselle numerolle. Marxilaisesta näkökulmasta työ on ihmislajin erottava piirre. Abstraktista ja universaalisesta perspektiivistä työ on ihmislajin tarpeidensa mukaan tekemää luonnon muokkausta. Se on ihmiskunnan keskeinen aktiviteetti, joka vaikuttaa koko yhteiskunnalliseen olemassaoloomme. Konkreettisesti ja yhteiskunnallisista olosuhteista riippuen työ voi olla ihmisen itseilmaisun muoto, vapauden ja luovuuden ilmaisua. Tietyissä yhteiskunnallisissa ja taloudellisissa tilanteissa se tarkoittaa vieraantumista ja yhteiskunnan yksien osien alistumista toisten luokkien edessä. Juuri tästä on kyse kapitalismissa, talousjärjestelmässä joka perustuu tuotantomenetelmien yksityisomistukseen ja työläisten työpanoksen riistoon omistajaluokkien taholta.

Tämä tarkoittaa, että kapitalismissa työläinen on aina vieraantunut tuotantoprosessista, sen elementeistä ja lopputuloksesta. Tämä pätee kaikkiin palkkatyöläisiin. Mutta, maahanmuuttajatyöläiselle (ja myös muihin vähemmistöihin kuuluvalle työläiselle) työllisyys kapitalismissa tarkoittaa muita vieraantumisen muotoja.

Palkkatyön ja yhteiskunnallisen työnjaon negatiivisista seurauksista huolimatta kollektiivinen ja koordinoitu työ voi myös tarjota työläisille emansipaation välineen siten, että se mahdollistaa työläisten oman järjestäytymisen, eli työväenluokan itsetietoisuuden luokkana. Tämä prosessi, jota Antonio Gramsci kutsui katarsikseksi, tarkoittaa työläisten itsetietoisuuden saavuttamista omasta asemastaan laajemmassa yhteiskunnallisessa ja historiallisessa kontekstissa. Tämän prosessin edellytys ei luonnollisesti ole pelkkä ammattiyhdistys- ja poliittinen järjestäytyminen, vaan myös laajemmat sosialisoinnin prosessit.

Institutionaalisissa diskursseissa maahanmuuttajien työllisyys nähdään usein synonyyminä maahanmuuttajien kotoutumiselle uuteen yhteiskuntaan. Tämä ei vastaa todellisuutta. Maahanmuuttajille työllisyys ei välttämättä tarkoita integraatiota vieraaseen yhteiskuntaan. Akateemisessa maailmassa tämä ilmiö on hyvin todettu ja aiheesta on paljon tutkimusta, mutta tietoisuus tästä ilmiöstä ei ole yltänyt poliittiselle kentälle. Työn saaminen maahanmuuttajalle ei välttämättä tarkoita kotoutumista, vaan se voi olla jopa yksi tekijä lisää hänen vieraantumiseensa, tai – nykypäivänä useammin käytetyn termin mukaan – hänen syrjäytymiseensä.

Maahanmuuttajien tekemä vieraannutettu työ taas ratkaistaan samalla tavalla kuin muukin vieraantunut työ, eli ottamalla tuotantoprosessi haltuun työväenluokan käsiin. Tämä yhdistää kantaväestöön kuuluvia sekä maahanmuuttajatyöläisiä. Mutta maahanmuuttajatyöläisten asema on tietyllä tavalla erityinen, koska heitä vastassa on ylimääräinen vieraantumisen tai syrjäytymisen kerros; toinen muuri yleisten esteiden lisäksi. Maahanmuuttajan on kaksin verroin todennäköisempää kohdata esteitä yrittäessään integroitua yhteisöihin. Hänen on kaksin verroin helpompaa joutua syrjäytetyksi niistä yhteisöllisyyden kokemuksista, jotka erityisesti kantaväestölle on helpommin tavoitettavissa.

Maahanmuuttajien näkökulmasta työllisyys tarkoittaa sitä, että vaikka pystyt elättämään perheesi, et välttämättä koskaan kuulu laajempaan yhteisöön. Kenties olet vielä syrjäytynyt omasta työyhteisöstäsi, joskus tiedostamatta ja joskus tietoisesti, koska rasismi lisääntyy työväenluokan keskuudessa.

Tämä ilmiö on erityisen haitallinen nykyajan kapitalismin muodossa eli uusliberalismissa. Tämä talousmalli perustuu prekaarityöhön, eli halpa-, pätkä- ja osa-aikatyöhön. Maahanmuuttajat ajautuvat “näkymättömiin” halpatöihin. Pelkkä työ ei kotouta, eikä mikä tahansa työ ole kotouttavaa. Yksin tehtävään halpatyöhön ajautuminen voi tarkoittaa, että et voi osallistua toimiin jotka oikeasti kotouttaisivat, kuten erilaisissa kohtaamispaikoissa käymiseen tai omaehtoiseen kielen opiskeluun. Yksin tehtävässä työssä olet vailla niitä vuorovaikutustilanteita, joissa voit oikeasti oppia kielen ja ”kotoutua” työyhteisön vertaisena jäsenenä.

Tämä ei kiinnosta omistavaa luokkaa, jonka ainoa tavoite on tuottaa lisäarvoa työntekijöiden kautta; työläiset ovat pelkästään voiton lähteitä porvarille, epäinhimillisiä elementtejä tuotantoprosessissa, jonka ainoa tarkoitus on saada voittoa kaupan tekemisestä. Porvaria ei kiinnostaa pätkääkään, elävätkö hänen työntekijänsä hyvänlaatuista elämää, tai täyttävätkö he omansa potentiaalinsa sosiaalisena eläimenä.

Maahanmuuttajatyöläisten pitkäjänteiset intressit yhdistyvät enemmistöön kuuluvien työläisten intressien kanssa. Mutta työväenliike voi tehdä paljon juuri nyt maahanmuuttajien ”ylimääräisen” vieraantumisen ja syrjäytymisen muurin romahduttamisessa. Työväenyhdistykset ja järjestöt sekä ay-liike ja työväenpuolueet pystyvät tekemään paljon jo tällä hetkellä maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden järjestäytymisen ja sosiaalistamisen hyväksi. Ensiaskel olisi tuoda työväenliike, etenkin ay-liike, rasismin vastaisen taistelun etulinjaan.

(Julkaistu Tiedonantajassa, 16/2018)

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s