31655631_10216122471244976_268259065988120576_o

Hyvät toverit,

Olen syntynyt 80-luvun puolivälissä. Minun sukupolvelleni kerrottiin, että sosialismia rakentaneiden valtioiden romahdettua, saisimme vihdoinkin elää rauhassa ja veljellisissä suhteissa. Asiat eivät menneet ihan näin, ja nyt tiedämme, että niin kauan kuin kapitalismi on olemassa, niin kauan pieni joukko ihmiskuntaa riistää suurinta osaa maailman ihmisistä, ja pieni joukko imperialistisista maista riistää suurinta osaa maailman maista. Maailman hallitsevat eliitit käyttävät kaikkia menetelmiä turvatakseen hallitsevan asemansa. Sotaa käydään koko maailmassa, ja ydinsota on taas olennainen uhka ihmiskunnalle. Nato-joukot ovat jo täällä, Venäjän vastainen hysteria on huipussaan, Lähi-itä on jättimäinen taistelukenttä, joka ajaa sotaa ja kurjuutta paenneita pakolaisia Eurooppaan. Sota Lähi-idässä on myös laukaissut lukuisia terrori-iskuja Euroopassa. Samaan aikaan EU-maat toteuttavat maahanmuuttovastaisia toimenpiteitä ja syyttävät pakolaisia terrorismista, samalla kun itse ansaitsevat voittoja Lähi-idän resursseja ja markkinoita hyödyntämällä, sekä tekemällä asekauppaa Israelin ja Saudi Arabian kaltaisten valtioiden kanssa.

Historia toistaa itseään, näin yleensä sanotaan. Viime vuosina länsimaiset imperialistiset voimat ovat tuhonneet totaalisesti kokonaisia maita etsiessään resursseja ja markkinoita. Esimerkiksi, Libya ja Irak ovat vieläkin helvetti maan päällä USA:n johtamien liittoutumien aggressioiden jälkeen. Bush, Obama, Blair, Aznar ja Barroso eivät koskaan ole olleet tuomioistuinten edessä vastaamassa sotarikoksista ja heidän toimintansa aiheuttamista sadoista tuhansista kuolemantapauksista ja miljoonista pakolaisista. Nyt, USA, Ranska ja Iso-Britannia hyökkäävät Syyrian suvereeniin valtioon. Viisitoista vuotta sitten, Irakin jenkki-aggressiota vastusti voimakas kansainvälinen rauhanliike. Aikooko historia toistua nyt ja lähdemme taas kaduille? Tai aikooko historia toistua nyt, ja terroristit kuten Trump, May ja Macron, säilyvät koskemattomina rikoksistaan huolimatta?

Joskus historia toistaa itsestään, hyvät toverit. Mutta se ei välttämättä toistu, koska historia on meidän käsissämme. USA:n johtamat lännen suurvallat keksivät kemiallisia aseita Syyrian hallinnon käsissä, ihan samalla tavalla kuin aikoinaan keksivät joukkotuhoaseita Irakissa. Näitä joukkotuhoaseita ei koskaan ollut olemassa, ja me kaikki tiedämme, mitä seurasi Irakin miehityksestä. Irakissa eletään edelleen kaaoksessa, väkivalta hallitsee, eikä parannusta ole näköpiirissä. Tämä on herätyksen aika imperialisminvastaisille ja rauhanliikkeille maailmanlaajuisesti. Meidän tulee sanoa selvästi: näpit irti Syyriasta, jenkkisodanlietsojat!

Nykytilanne on vielä pahempi kuin kylmässä sodassa, koska ainakin silloin oli Neuvostoliitto, sosialismin rakentaneet maat, ja sitoutumattomien maiden liike, jotka toimivat vastapainona USA:n ja länsimaiden imperialistisille pyrkimyksille, samalla kun ne vaikuttivat kapitalististen maiden sisäpolitiikkaan työläisten oikeuksien hyväksi. Sen lisäksi, nykypäivän kylmän sodan toinen pooli, eli Venäjä, joka hyötyy käynnissä olevasta reviiritaistelusta Lähi-idässä, on myös kapitalistinen ja imperialistinen maa, jonka hallinto toimii lukuisten länsieurooppalaisten äärioikeistolaisten ryhmien tukijalkana. Venäläinen imperialismi on kuitenkin perifeeristä tai alueellista, ja sen pyrkimykset ovat selvästi nöyrempiä USA:n ja Naton globaaliin imperialismiin verrattuna.

Olen asunut Suomessa vasta 6 vuotta, mutta olen jo jonkun verran perehtynyt suomalaisen rauhanliikkeen historiaan, jossa työväenliikkeellä ja vasemmistolla oli kunnianarvoisa rooli. Minä kysyn teiltä, hyvät toverit: miksi meillä ei nykyään ole massiivisia mobilisaatioita kaduilla sotaa vastaan? Miksi annamme Sipilän hallituksen tehdä Suomesta Naton sotakoiran? Rauhanliikkeen pitää herätä uudelleen ja laittaa kunnon stoppi hallituksen militaristille politiikalle!

Palestiinassa Israel jatkaa siviilien tappamista, niin sanotun ”kansainvälisen yhteisön” myöntymyksellä. Israel on käyttänyt usein kaasuaseita palestiinalaisten kukistamiseksi, mutta se ei ole koskaan häirinnyt Trumpia, Obamaa, Merkeliä, Hollandea tai Macronia. Juuri tällä hetkellä kymmenet tuhannet palestiinalaiset osallistuvat ”Paluun suuri marssi ” – mielenosoituksiin Gazassa, ja vaativat palestiinalaisille pakolaisille oikeutta palata takaisin Palestiinaan. Nämä ihmiset vaativat oikeuttaan palata koteihinsa, joista sionistit karkottivat heidät vuoden 1948 Nakbassa, eli katastrofissa, joka johti sionistien rasistisen valtion luomiseen. Gazan saarron vuoksi, Gazalaiset elävät jo vuodesta 2007 maailman suurimmassa ulkoilmavankilassa. Mielenosoitukset alkoivat palestiinalaisille arvokkaana ”Maan päivänä” kolmaskymmenes maaliskuuta, ja jatkuvat tämän kuukauden viidenteentoista päivään asti. Sionistien murhaiskut ovat jo tappaneet kymmeniä aseettomia mielenosoittajia. Palestiina tarvitsee meidän ehdottoman solidaarisuuden! Hiljattaiset kehitykset ovat osoittaneet yhä edelleen, että Israel on kolonialistinen valtio, joka perustuu systemaattiseen kansanmurhaan ja etniseen puhdistukseen. Ne osoittavat sen, että neuvottelut sionistien kanssa ajautuvat aina umpikujan, että Oslon sopimukset ja niin sanottu kahden valtion ratkaisu ovat kuolleet. Ne osoittavat myös sen, että ainoa ratkaisu palestiinalaisille on asettua vastarintaan kaikin mahdollisin keinoin, jotta saavutetaan Israelin poliittinen ja sotilaallinen tappio. Vain näin pystymme rakentamaan yhden valtion Palestiinassa; yhden monikansallisen valtion, jossa sekä heprealaiset että arabit voivat elää yhdessä rauhassa. On korkea aika muistaa Palestiinan vapautusjärjestön vanha vaatimus: yksi demokraattinen, ei-rasistinen ja ei-tunnustuksellinen valtio Palestiinaan!

Hyvät toverit,

Uusliberalismin voittokulku on ollut päällämme jo kymmeniä vuosia. Jotkut tahot vasemmistossa puhuvat nykyään mielellään niin sanotusta ”työn murroksesta”, aivan kuin finanssimarkkinoiden ja työmarkkinoiden säännöstelyn purkaminen olisi jonkinlainen luonnonvoima, johon vasemmiston pitää vain sopeutua luomalla harhaanjohtavia ratkaisuja kuten universaali perustulo. Mutta tämä prosessi on ollut globaalikapitalismin poliittinen ja taloudellinen strategia vastata voittoasteen laskuun ja tuottavuuskasvun hidastumiseen 1970-luvun kriisin myötä. Tässä kontekstissa meidän tulee tulkita viime vuosikymmenten ilmiöitä ja tapahtumia: Reaganin ja Thatcherin aikakautta, sosialismia rakentaneiden maiden romahdusta, länsimaalaisen imperialismin menestystä, IMF:n ja Maailman pankin niin sanottuja ”rakenteellisia mukauttamisohjelmia” kolmannessa maailmassa ja hiljattain myös Euroopassa, vuoden 2008 finanssikriisiä, EU:n imperialismin paljastumista, jne.

Vasemmiston ei tule sopeutua tilanteeseen, vaan peli pitää viheltää poikki ja asettaa vaihtoehtoinen politiikka! Työttömyys, prekaari- ja vajaatyöllisyys eivät ole mitään välttämättömyyksiä, joiden edessä meidän täytyy keksiä lieventäviä ratkaisuja minimoimalla kapitalismin haitalliset seuraukset. Poliittisen työväenliikkeen historiallinen rooli on murskata kapitalismi kokonaan ja rakentaa uusi yhteiskunta!

Euroopan vasemmisto on kärsinyt ja kuihtunut uusliberalismin voittokulun seurauksena. Sosialidemokraattiset puolueet ovat sopeutuneet täydellisesti uusliberalistiseen uskontoon. Seurauksena tästä demarit ovat menettäneet poliittista uskottavuuttaan alempien- ja keskiluokkien keskuudessa. Sekä Saksassa että Italiassa edelliset eduskuntavaalit osoittivat tämän jälleen.

Euroopassa ainoastaan Jeremy Corbynin Työväenpuolue Britanniassa sekä Portugalin Sosialistinen puolue edustavat sosiaalidemokraattisia puolueita, jotka eivät ole menettäneet vaikutusvaltaansa, ja jotka ovat pysyneet vaihtoehtoina hallituspuolueiksi. Miksi? Corbyn on yhtäältä luonut Työväenpuolueelle vasemmistolaisen ohjelman, jossa keskeisiä ovat työväen vaatimukset, kuten julkisen liikenteen kansallistaminen, julkisen terveydenhuoltojärjestelmän vahvistaminen, julkinen investointi, jne. Portugalilaiset demarit puolestaan ovat saaneet tukea eduskuntavasemmistolta (eli Portugalin kommunistiselta puolueelta ja vasemmistoblokilta), koska António Costan hallitus on ollut vastaanottavainen vasemmiston, etenkin kommunistien, vaikutukselle. Tämä on mahdollistanut suhteellisen irrottautumisen edellisen oikeistohallituksen politiikasta, joka oli ”troikan” eli Euroopan keskuspankin, IMF:n, ja Euroopan komission ohjaamaa. Maailmantalouden suhteellinen elpyminen tietysti helpotti Costan tehtävää, mutta vasemmiston painostus oli suunnanmuutoksessa ratkaiseva tekijä. Sosialistipuolueen hallitus ei todellakaan ole uusliberalismin tai talouskuripolitiikan vastainen hallitus, eivätkä sen toimenpiteet riitä nostamaan Portugalin työväkeä pois talouskriisin suosta, mutta se on kuitenkin ottanut pieniä askeleita oikeaan suuntaan. Lisäksi, Sosialistipuolueen korkea kannatusaste osoittaa sen, että jos vasemmisto haluaa olla yhtenäinen ja uskottava, niin sen täytyy ajaa työväen ja köyhän kansan pyrkimyksiä ja asettua rohkean vasemmistolaisen ohjelman taakse. Tekevätkö Suomen demarit näin jos pääsevät hallitukseen? Lopettaako SDP pelkkänä uusliberalismin ”vasemmistosiipenä” olemisen?

Vasemmistolla on lukuisia mahdollisuuksia osoittaa, kenen joukossa se seisoo. Meillä on vastassa monta taistelua: taistelu oikeudesta työhön ja työttömien kyykyttämistä vastaan; taistelu kiky-sopimusta vastaan; taistelu julkisten sote- palvelujen puolesta; taistelu nationalismia ja rasismia vastaan; taistelu rauhan puolesta ja Suomen Natouttamista vastaan, jne. Oikeistolainen politiikka on meille vakava uhka, mutta myös mahdollisuus koota laaja vasemmistorintama yhteisen perusohjelman ympärille. Taantumuksellisen porvaripolitiikan murskaamisella luodaan pohja vasemmistolaiselle ja sosialistiselle vaihtoehdolle. Kukistamalla taantumuksellinen oikeistopolitiikka luodaan pohja edistykselliselle kehitykselle.

Lopuksi hyvät toverit,

Kommunistit haluavat vahvistaa vasemmistopoolia suomalaisessa politiikassa, ja me aina korostamme yhteistyön tärkeyttä. Tietyistä ohjelmallisista erimielisyyksistä huolimatta, mikäli isommat vasemmistopuolueet ajavat työväen asiaa ja toteuttavat talouskuripolitiikan vastaista politiikkaa, on niillä kommunistien tuki. Samoin Corbynin Työväenpuolueella on brittiläisten kommunistien tuki ja António Costan hallituksella portugalilaisten kommunistien kriittinen ja hektisistä olosuhteista riippuva tuki. Jotta päästään eteenpäin, tarvitaan täyskäännös vasemmalle!

Turun Vanha Suurtori, 1.5.18

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s