Proletaarit

Toinen osa artikkelisarjassa, jossa käsitellään portugalilaisessa yhteiskunnassa esiintyvän rasismin taustoja ja äärioikeiston nousua maassa. Ensimmäinen osa on luettavissa täällä.

Rasismi on aina ollut läsnä Portugalin yhteiskunnassa, osittain johtuen maan menneisyydestä.

Jo 1400-luvulla aloitettu merentakaisen imperiumin rakentaminen teki Portugalista vanhimman ja pitkäaikaisimman länsieurooppalaisen siirtomaavallan. Afrikan ja Etelä-Amerikan aluevaltausten lisäksi valtio anasti itselleen pienempiä valtauksia ympäri maailmaa. Portugali kävi myös tuottoisaa orjakauppaa 300 vuoden ajan: laivauksissa kuljetettiin arviolta 4,6 miljoonaa orjaa, enemmän kuin minkään muun maan orjakaupassa.

Siirtomaiden itsenäisyysliikkeiden ja vapaussotien pakottamana Portugali siirtyi dekolonisaation tielle vuoden 1974 Neilikkavallankumouksen jälkeen. Pitkän siirtomaa-aikakauden jäännökset kuitenkin jatkuivat demokraattisella ajanjaksolla pyrkimyksinä uuskolonialistisiin suhteisiin entisten siirtomaiden kanssa.

Portugalilaisen kapitalismin nykyaikaistaminen 1960-luvulta alkaen, Salazarin hallinnon sopeutuminen vuoden 1945 jälkeiseen maailmanjärjestykseen, ja viime kädessä demokraattisen Portugalin liittyminen Euroopan talousyhteisöön ja sitten EU:iin –  kaikissa näissä prosesseissa maa hyötyi entisistä Afrikan siirtokunnista tulevasta työvoimasta, kuten Angolasta tai Kap Verdestä.

Tämä työvoima, yhdistettynä maan sisäiseen muuttoliikkeeseen maaseudulta teollisuuskeskuksiin, vaikutti…

View original post 1,128 more words

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s